Ilmastokriisin ratkaiseminen on myös rauhantyötä
1,5 asteen raja ylittyy lähivuosina: ilmastokriisi on jo täällä
"Euroopan ennätyshelteet jatkuvat."
"Yli 40 asteen hellehelvetti saapuu Eurooppaan."
"Koko Eurooppa saattaa olla pian liekeissä."
Viime kesän uutisotsikot kertoivat ennätyshelteistä ja metsäpaloista eri puolilla Eurooppaa. Elokuun lopulla Nepalissa jäätikön romahtamisesta seuranneet tulvat tuhosivat koteja ja infrastruktuuria ja vaativat satoja ihmishenkiä.
Elämme jo ilmastokriisin ajassa: ilmasto muuttuu parhaillaan silmiemme edessä.
YK:n ympäristöohjelma UNEPin tuore raportti Limiting Overshoot – Navigating exceedance of 1.5°C and pathways towards return osoittaa, kuinka nopeasti ilmastokriisi etenee. Maapallon keskilämpötilan 1,5 asteen raja ylitetään todennäköisesti jo lähivuosina. Myönteisimmässäkin skenaariossa lämpeneminen käy noin 1,8 asteessa ennen kuin lämpötila alkaa laskea, ja muissa skenaarioissa lämpeneminen ylittää kaksi astetta.
Nämä synkät uutiset eivät kuitenkaan tarkoita, että ilmastotoimilla ei enää olisi merkitystä. Päinvastoin: jokainen asteen kymmenys merkitsee. Mitä korkeammaksi lämpötila nousee ja mitä pidempään lämpeneminen jatkuu, sitä suuremmiksi kasvavat ilmastoriskit.
Sodat voimistavat ilmastokriisiä
Ilmastokriisiä ei pidä tarkastella irrallaan maailman muista kriiseistä. Sodat aiheuttavat valtavaa inhimillistä kärsimystä, mutta samalla ne tuhoavat ympäristöä ja lisäävät päästöjä. Sotilaallinen toiminta kuluttaa suuria määriä energiaa ja luonnonvaroja, ja sodankäynti tuhoaa infrastruktuuria, metsiä ja ekosysteemejä sekä saastuttaa maaperää ja vesistöjä.
Scientists for Global Responsibility -järjestön ja Conflict and Environment Observatoryn arvion mukaan maailman asevoimien osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on noin 5,5 prosenttia. Päästöjä syntyy sekä asevoimien ylläpidosta että varsinaisesta sodankäynnistä. Silti sotilaallisen toiminnan päästöjä ei ole huomioitu kansainvälisessä ilmastopolitiikassa juuri lainkaan.
Tilanne on kestämätön. Ilmastokriisi on ihmiskunnan yhteinen kriisi, eikä ilmastopolitiikkaa ja turvallisuuspolitiikkaa voida käsitellä toisistaan irrallaan. Tämä tarkoittaa myös sodankäynnin ja aseteollisuuden päästöjen kriittistä arviointia ja huomiointia osana kansainvälistä ilmastopolitiikkaa.
Kriisit ovat kietoutuneet toisiinsa
Ilmastokriisi voi myös voimistaa olemassa olevia konflikteja ja yhteiskuntien haavoittuvuutta. IPCC:n kuudennen arviointiraportin mukaan ilmastonmuutos voi pahentaa yhteiskunnallisia ja taloudellisia ongelmia, heikentää toimeentuloa ja ruokaturvaa sekä lisätä muuttoliikettä. Kuivuus, tulvat ja muut äärimmäiset sääilmiöt voivat kärjistää tilanteita erityisesti siellä, missä yhteiskunnallinen vakaus on jo valmiiksi heikko.
YK:n mukaan kolmetoista maailman viidestätoista ilmastonmuutokselle haavoittuvimmasta maasta kärsii väkivaltaisista konflikteista. Kolme neljästä pakolaisesta ja muusta konfliktien vuoksi lähtemään joutuneesta ihmisestä elää maassa, jossa ilmastoriskit ovat korkeita tai erittäin korkeita.
Ilmastonmuutos ei yksin aiheuta sotia, mutta se voi voimistaa niitä tekijöitä, jotka lisäävät konfliktien riskiä. Konfliktit puolestaan tuhoavat ympäristöä ja heikentävät yhteiskuntien kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen. Näin syntyy pahimmillaan kierre, jossa kriisit ruokkivat toisiaan ja niiden seuraukset kasaantuvat ihmisille, jotka ovat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa.
Yhteinen kriisi, yhteinen vastuu
Feministinen oikeudenmukaisuuskäsitys haastaa kysymään, miten resurssit ja haitat jakautuvat ja kenellä on valtaa ja mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon (Fraser 2008). Kenen kannettavaksi kriisin seuraukset lankeavat? Kuka kantaa vastuuta niiden ehkäisemisestä? Kenen ääni kuuluu, kun ratkaisuista päätetään?
Iris Marion Youngin (2011) mukaan rakenteellisista epäoikeudenmukaisuuksista syntyy myös yhteistä vastuuta. Vastuu ei tarkoita, että kaikki olisivat yhtä lailla syyllisiä kriisiin tai että kriisin ratkaiseminen olisi yksittäisen ihmisen tehtävä. Olennaisempaa on tunnistaa, miten olemme jokainen osa rakenteita, jotka ylläpitävät epäoikeudenmukaisia järjestelmiä.
Ilmastokriisi ei ratkea etsimällä syyllisiä vaan kantamalla globaalia vastuuta. Yksittäisten ihmisten valintojen sijaan on tarkasteltava niitä talouden, tuotannon, kulutuksen ja päätöksenteon rakenteita, joita on muutettava ilmastokriisin hillitsemiseksi. Ennen kaikkea vastuuta on kannettava yhdessä, yli valtioiden rajojen ja niiden ihmisten puolesta, jotka kärsivät kriisin seurauksista kaikkein eniten.
Tätä tarkoittaa myös rauhan käsitteen laajentaminen. WILPF:n työssä rauha ei tarkoita vain sodan puuttumista, vaan turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja mahdollisuutta elää ilman väkivallan uhkaa. Ilmastokriisi on yhä selvemmin myös turvallisuuskysymys.
Ilmastonmuutos ei tunnista valtioiden rajoja
Yksi aikamme suurista paradokseista on se, että ilmastotoimiin ei löydy riittävästi rahoitusta, vaikka samaan aikaan valtioiden puolustusbudjetit ovat nousseet historiallisen korkeiksi.
Meillä on käsissämme kriisi, joka koskettaa koko ihmiskuntaa. Ilmastokriisi jää turvallisuus-, talous- ja ulkopolitiikan muiden tavoitteiden varjoon, vaikka muuttuvalla ilmastolla on radikaaleja vaikutuksia koko planeettamme tulevaisuuteen.
Ilmastokriisi ei tunnista valtioiden rajoja eikä neuvottele kansallisista eduista. Ilmastokriisin ratkaiseminen edellyttää yhteistyötä ohi taloudellisten etujen ja poliittisten jakolinjojen.
Meidän on vaadittava maailman johtajilta ja kansainvälisiltä instituutioilta enemmän kuin lyhyen aikavälin hyötyjen tavoittelua. Ilmastokriisin on ohjattava päätöksentekoa kaikilla tasoilla. Tarvitsemme nopeita päästövähennyksiä, irtautumista fossiilisista polttoaineista, luonnon suojelua, sopeutumistoimia ja mittavaa ilmastorahoitusta.
Ennen kaikkea tarvitsemme poliittista tahtoa nähdä yhteinen kriisimme sellaisena kuin se on.
Kirjoittaja: Sirkku Järvelä, WILPF Suomen osaston puheenjohtaja
Lähteet
Fraser, Nancy (2008). Scales of Justice: Reimagining Political Space in a Globalizing World. Polity Press.
IPCC (2022). Climate Change 2022: Impacts, Adaptation and Vulnerability. Contribution of Working Group II to the Sixth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press. https://doi.org/10.1017/9781009325844
Mach, Katharine J. et al. (2019). Climate as a risk factor for armed conflict. Nature 571, 193–197. https://doi.org/10.1038/s41586-019-1300-6
UNEP (2026). Limiting Overshoot – Navigating exceedance of 1.5°C and pathways towards return. United Nations Environment Programme. https://www.unep.org/resources/limiting-overshoot-navigating-exceedance
UNHCR (2025). No Escape II – The way forward. Bringing climate solutions to the frontlines of conflict and displacement. https://www.unhcr.org/media/no-escape-ii-way-forward
United Nations. Climate, Peace and Security: What We Need to Know. https://www.un.org/en/peaceandsecurity/climate-peace-and-security-what-we-need-know
United Nations. How conflict impacts our environment. https://www.un.org/en/peace-and-security/how-conflict-impacts-our-environment
WILPF. Ecological Justice for Peace. Women's International League for Peace and Freedom. https://www.wilpf.org/our-work/ecological-justice/
Young, Iris Marion (2011). Responsibility for Justice. Oxford University Press.